Uusi maailma avautuu

Ystäväni oli usein sanonut,että Lappi on hänelle paikka,johon on aina palattava.Sitä rauhaa ei voi kuvailla,se pitää kokea.Eräänä elokuun aamuna hän pakkasi minut autoonsa.Suuntana Lappi.Meidän yhteinen tuttavamme asui Pelkosenniemellä.Se oli matkan päätepiste.Välillä yövyttiin Annen tuttavan mökissä.
Se mökki oli aivan erämaassa,siltä minusta tuntui.Ihailin ystävääni,joka tottuneesti ajoi kapeaa tiepahasta ja osui heti oikeaan paikkaan.Tuli yö.En osannut nukkua.Hiivin ulos.Puro mökin takana solisi hiljaa ja edessä siinteli järvi.Tunsin jotakin outoa tapahtuvan.Ei ollut kiire mihinkään.Eikä mitään kuulunut mistään--paitsi se puron solina,mutta se oli hyvä ääni.Istuin portailla.Levollisesti.Joka huokosesta tuntui valuvan ulos turha niuhotus ja kireys.Minä vain olin ja aistin Lapin yötä.Ihmeellistä.
Pelkosenniemellä meitä odotti Taio .Hänellä oli kokonainen koulu asuttavanaan.
Saimme tutustua Pyhätunturiin,jonne ajaessa ohitimme vanhan hirsitalon,joka oli autio.Miksikähän noin viihtyisä pihapiiri on vailla asukkaita,mietin mielessäni.Pysähdyimmekin kerran talon luona ja istuin kivirappuselle.Talo puhui minulle,mutta en ymmärtänyt,mitä se yritti sanoa.

Palasimme takaisin Kuusamon kautta.Olin koko matkan tuntenut outoja ailahduksia mielessäni.
Enkä tajunnut kuin vasta riipusillalla kosken kuohuja katsellen:Lapinhulluus,se oli iskenyt pahimman sorttinen.Tätä täytyy saada lisää!