Maalaus jatkuu

Nuoruusvuosiani seurasi avioliitto,lapset ,sekä muutto Kokkolaan.Piirtämiset vaihtuivat noita-akkoihin ja tonttuihin.Makasimme lasten kanssa lattialla ja kerroin satua,samalla piirtäen jättisuurelle ruskealle paperille.Mietin joskus,että tähänkö se jäi se minun haaveeni luovasta urasta.Olin tehnyt vain toimistotöitä ja lastenhoitoa,eikä koulutusta ollut mihinkään kunnolliseen ammattiin.Sitten puuttui Kohtalo peliin. Nuorimman lapsen odotusaika oli käynyt kovasti selän päälle.Sen seurauksena jouduin kuntoutukseen.Ja siellä tajusin yhden ratkaisevimmista asioista elämässäni;jos et itse ala toteuttaa omiakin toiveitasi,ei sitä tee kukaan muukaan.Ja niin minä lähdin posliininmaalauskurssille!