Vuodet vaihtuivat nopeaa tahtia.Siinä ohessa lapset kasvoivat,lähtivät omille siivilleen.Mies hoiteli kotia ja nuorimmaista,joka vielä asui kotona.Oli tavallista,että kun poika ja isä kotiutuivat,äiti pakkasi posliinilaatikkonsa ja lähti iltatöihin.Poika sanoikin kerran, kun olin flunssassa,että katos äiti on kotona,vieraileva tähti!Vähitellen voimat alkoivat vähentyä,sain selkäsärkyä alituisesta laatikkojen raahaamisesta ja kevätnäyttelyiden aikaan olin aivan puhki.
Nuori naislääkäri katsoi minua tiukasti silmiin ja sanoi:"Nyt on mietittävä,mikä tässä elämässä on tärkeää.Sydän lyö miten sattuu ja veriarvot ei yhtään miellytä.Meillä on vain yksi elämä."
Lopetin neljä opetusryhmää.mutta myyntityö jatkui lisääntyvää vauhtia.Joka esine piti tehdä omin käsin,eihän se muuten olisi ollut aito käsityö.Jossakin mielen perukoilla käväisi ajatus jostakin toisenlaisesta elämästä,mutta se ajatus jäi taka-alalle.Piti olla tehokas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti