Entinen elämäni

Kävin syntymässä Kylmäkoskella.Sota-ajan jälkimainingeissa oli useita pikaromansseja, niinpä minunkin olemassaolooni on vaikuttanut komea rakuunanpuku ja Sam Sihvon kaihoisa musiikki, jossa poika pohjolan luokse halajaa.Äitiparkani sai katkeran lähdön, kun vanhemmat kieltäytyivät ottamasta aviotonta lasta kotiinsa,olihan se koko suvun häpeä siihen aikaan.Niinpä minut pakattiin huivin sisään ja matka vei kuudensadan kilometrin päähän isäni kotiin,liekö toiveissa yhteinen tulevaisuus.Se osoittautui harhaluuloksi,sillä isäpäs olikin kihlajaispöydässä uuden morsion kanssa .Kuten vanhoissa Somifilmeissä,kohtaus oli dramaattinen.Siinä itki sekä uusi ,että vanha ja isämies punoitti ja pauhasi.Lopputuloksena oli kuitenkin se,että äiti nousi linjuriin ja minä jäin outojen ihmisten armoille.Sanotaan,että lapsella pitäisi olla turvallinen olo ensimmäisten elinkuukausien aikana,sitä ei todellakaan osakseni suotu.Paikallislehdessä haettiin kotia kiltille tyttälapselle,isäni oli kieltäytynyt vastuustaan ja adoptio oli ainut mahdollisuus saada haitallinen lapsiriepu pois vaivoista.Jälleen muuttui ympäristö.Onnekseni sain turvallisen kodin ja elämä lähti käyntiin kuten toisillakin sen ajan lapsilla.