Ensin yhtä ja sitten toista

Oli huikea tunne, kun sain ensimmäisen maalatun kaakelilaatan uunista ulos.Se oli lintu puun oksalla ja minä itse olin sen tehnyt!Näin jälkikäteen kyllä täytyy tunnustaa,että se lintuparka oli kuin vesiastiaan pudonnut, sulat sekaisin ja silmissä hurja katse, mutta siitä se alkoi! Etsin kirjastosta kaiken,mitä posliininmaalauksesta löytyi.Kokeilin eri tekniikoilla kaikkea mahdollista ja päästyäni perille värien sekoittelusta ja tavallisimmista maalaustavoista,aloin kyseenalaistaa MIKSI ei saanut tehdä niin eikä noin,mitä tapahtuu,ellei tee monipolttoista piperrystä,vaan maalaa suoraan sen ,mitä haluaa.
Kokkolassa oli siihen aikaan vaikea päästä maalauskurssille ja ystäväni alkoivat pyytää ,että keräisin pienen ryhmän ja alkaisin heitä opastaa.Se vain sopi! Muistan sen tunteen,kun toistakymmentä naista istui hiljaa odottaen,mitä se sanoo.Ja minä sanoin,että posliininmaalaus on ihanaa!
Kokkolassa oli Työväenopiston rehtorina Matti Suhonen.Hänelle oli kerrottu meidän maalausryhmästä ja sain kutsun opiston kansliaan.Polvet tutisten menin,miettien,olinko tehnyt jotenkin väärin kerätessäni ihmisiä omin päin harrastuksen pariin.Hämmästykseni oli ylen suuri,kun Matti sanoi,että tuleppas opiston kirjoihin,niin saat palkkaakin.Sillä hetkellä olin varmasti Kokkolan onnellisin ihminen.
Vuodet kuluivat vinhaa vauhtia.Kävin opiskelemassa Turussa ja Tampereella,aikuisopetuksen peruskurssinkin suoritin jotenkuten.Sain töitä myös Kannuksesta ja Kruunupyystä.Ja se oli mahtavaa!Kouluilla oli muutakin harrastustoimintaa.Eräänä iltana harjoitteli kuoro viereisessä luokassa"sinisiä punasia ruusunkukkia" ja meidän luokka tuputti superloninpalalla lautasenpohjaa ihan samassa rytmissä.Se näytti hauskalta.
Yksi ryhmistäni oli terapeuttinen ja siinä maalasi henkilöitä,joilta puuttui sormia,tai reuma oli ne jäykistänyt.Mietin,miten saisin onnistumisen ilon näille ihmisille.Ja silloin sen keksin:superlonia tupuksi,jolla voi saada väriä pohjaksi ja sitten vanupuikolla kuusia pesutekniikalla.Kuulakärkikynästä terä pois ja tuppu tilalle:siinä oli kuukone.Yksinkertainen talvimaisema oli valmis polttoon.Toiseen polttoon hopeahohtoväriä ,siinä se olikin sitten valmiina.
Meillä ohjaajilla oli oma yhdistys:Lakeuden Posliininmaalaajat.Yhteisnäyttelyyn vein sitten pari lautasta ,otka olin tehnyt edellämainitulla tekniikalla.Toinen esitti sinihämyistä kesämaisemaa, toisessa oli talvinen joki.Nämä herättivät huomiota yksinertaisella työtavallaan ja minulta alettiin kysellä opaskirjasta.Seinäjokelainen Salli Viinikka toimeliaana naisena toimi takatuupparina,enhän toki olisi yksin mokomaan ryhtynyt.Niin siinä kävi,että Posliininmaalausta Eevaliisan tapaan tuli kaikkiaan seitsemän vihkosta.Laidasta laitaan oli malleja.Suomalainen maisema ja kukat ovat ominta aluettani.Yksinpäin perunankukkakin tuli ikuistettua,kun sitä pyydettiin.